Kesäretki





Tein viikonloppumatkan Lappeenrantaan. Olikin aikaa viime käynnistä. Silloin olin nuori ylioppilas ja telttailemassa. Nyt en muistanut kaupungista mitään muuta kuin vedyt, atomit ja sen miten niistä menee maha sekaisin. Kun on lihansyönti jäänyt vähemmälle, niin keskityin toisenlaiseen evääseen. Paikallisherkkua, mikä vatruska se nyt oli. Karjalaista. Kätevää, kun oli rannassa markkinat ja siellä saattoi nautiskella aamiaista.

Ihan oli Suomen kesän sää. Satoi ja paistoi. Onneksi oli niitä katettuja laivaterasseja ja muitakin, että ei syntynyt isoa pulmaa kastumisen riskistä. Tunnelmallista oli siinä istuskella. Vähän niin kuin olisi ollut jo lomalla. Tai ulkomailla. Ei ollut kiire minnekään. Saattoi seurailla ihmisiä torihumussa. Oli siinä monenlaista.

Tuli tehtyä hankintojakin. Ostin puunkantokorin, kaksi riippukeinua ja ihmeliimaa. Mökillä on toinen puukoreista pahasti rikki, niin nyt on sitten kunnollinen tilalla. Vähän jännittää se ihmeliiman käyttö. Kaikkea sitä markkinoilla myydäänkin. Se mikä tässä nyt eniten hävettää on, että Biltemalla oli oma markkinateltta. Onnistuivat vetoamaan meikäläiseen ja sieltä ne riippukeinut tarttuivat mukaan. Olisi pitänyt kannattaa oikeaa käsityöläistä, mutta kun halvalla sai.

Sekä ihmeliimassa että riippukeinuissa oli pitkät käyttöohjeet mukana. Keinuun ei saa tunkea kahdestaan kenenkään kanssa eikä liimaa saa laittaa hampaisiin tai silmäluomiin. On tässä nyt paljon muistettavaa tulevalla lomalla. Näin viime yönä jo untakin, että käyttöohjeet kädessä kampesin itseäni varovasti kiikkerään keinuun mökillä. Pitää katsoa sellainen paikka sitten, ettei ole kiviä alla. Pehmeästi tumpsahtaa kiikkuja maahan, jos on keikahtaakseen. Sittenhän se onkin vain hauskaa. 

Mitään ei ole työnantajaa saati palkkatyötä vastaan, mutta olisihan se hienoa, jos jollain omatekemällä käsityöllä yhtäkkiä voisi ansaita elantonsa. Niin kuin itse itsensä työllistää. Askarrella vaikka jotain ja perustaa nettikaupan lisäksi oman markkinakojun Suomen kesää kiertämään. Tuli vaan siellä markkinoilla mieleen. Jos vaikka löytyisi jostain sellainen vanha pullea pikku asuntovaunu, voisi siitä vaan puhkaista luukun auki ja alkaa tekemään kauppaa. Vaan raskastahan se saattaisi olla. Antaisin kuitenkin kaikille tinkijille periksi ja nolottaisi omia räpellyksiä kaupata ylipäätään, väittää niitä priimaksi vaikka harrastelijan hommia oikeasti ovatkin.

Ja mitä sitä sitten edes osaisi tehdä. Kortteja ja jääkaappimagneetteja. Aika isot pitäisi olla myyntiluvut, että pääsisi palkoille menojen jälkeen. Kerran meinasin ostaa palapelifirman ja alkaa kellarissa työläiseksi. Niin oli kiintoisa sekin lehti-ilmoitus. Ja ompelemisen opettelu on suunnitelmissa. Ystävä on luvannut opettaa, vaan saa nähdä riittääkö hänenkään kärsivällisyytensä kun ei aikoinaan käsityönopettajankaan. Mutta jos oikein hienoja patalappuja kierrätyshengessä tulisi tehtailtua, niin sitähän voisi vaikka kokeilla onneaan jossain joulumyyjäisissä. Hyi kamalaa, miten tässä nyt jo loppuvuosi onkin mielessä kun ei kesääkään vielä olla eletty.

Vaan menisiköhän siinä sitten askartelemisen ilo, jos pitäisi sitä työkseen tehdä. Ajattele, kun olisi sellainenkin aamu että tekisi mieli vaan istua kahvikupin kanssa portaalla tai lukea lehti hartaudella läpi. Mutta pitäisikin olla puoleenpäivään mennessä sata jääkaappimagneettia postitettuna ja vasta kolme olisi valmiina. Huh. Ehkäpä en vielä ryhdy siihen, pitää suunnitella kunnolla. Jokainen tehköön leipänsä eteen sitä, mitä parhaiten osaa. Niin ja mistä myös tykkää. Niin iso osa elämää on se työ. Pitää tykätä.



Joensuulaisen Hiltusen Annikan taide ilahdutti
Linnoituksen krouvissa.
Niin kuin ruoka ja kaikki muukin.
Hyvällä tuulella tultiin ja lähdettiin.
Ihana oli siellä rankkasadetta pidellä.
Ja nautiskella. Kiitos.