Väliraportti itsekasvatusbasilikasta

Ajattelin Siwan itsekasvatusbasilikan äärellä, että jotakin on saattanut mennä pieleen. Ehkäpä jo ihan ensimmäisessä työvaiheessa. Olinhan ounastellut, että ei olisi kaikkia pussin siemeniä kannattanut varmaan viljellä siihen mukana tulleeseen ruukkuun. Sirkkalehtiä alkoi punkea ja kuten kuvasta näkyy varret olivat tosiaan varsin hentoja. Meinasin heittää ne roskiin, muttei luonto antanutkaan periksi.

Järkeilin, ettei se ota vaikkei antaisikaan yrittää vielä kuitenkin. Löysin eteisen kaapista vanhoja muovisia taimiruukkuja. Jostain historiasta oli tullut ne onneksi sinne säilöttyä. Pikkulusikalla kaivelin basilikanluruja ruukusta ja jaottelin niitä omiin astioihinsa. Vähän tylsän näköisiä ovat ne muoviruukut. Niinpä sain varsinaisen muotoilupuuskan ja leikkelin reunoja edustavammaksi. Tunsin itseni todella luovaksi.

Kun reunamuovia sitten jäi yli, niin syntyi idea että voisin sitä jälleenjalostaa kasvien nimikylteiksi. Tuntui jotenkin hassulta kirjoittaa kaikkiin että basilika. Koska niitä on kuitenkin aika paljon. Jotenkinhan ne pitää toisistaan erottaa. Niinpä annoin sitten kaikille nimet. Alkuperäinen idea oli, että liimaan tulostetut laput kyltteihin ja laminoin lopputuloksen säänkestäväksi. Ei toimi se laminointi. Liian paksua on muovi.

Kontaktimuovia etsiessäni löysinkin erikeepperin, jota olen aika moneen muuhunkin aina silloin tällöin käytellyt. Esimerkiksi decoupage-lakan ostaminen on ihan turhaa jos on kotona erikeepperiä. Hyvä monitoimiliima on se. Liimasin nimilaput kyltteihin alta ja päältä. Kun erikeepperi on kuivunut, on pinnan vaikutelma tavoitellun muovinen.

 

Tulihan siinä paljonkin kaikenlaisia variaation ja koristelun mahdollisuuksia mieleen. Ihania värikkäitä ja vaikka mitä olisi kylteistä voinut tehdä. Säästin sen kuitenkin toiseen kertaan ja keskityin pelkistettyyn ilmaisuun. Jonakin sadepäivänä voi sitten näprätä lisää ja antaa mielikuvituksen kukkia.

Sen sijaan tuli inspiraatio kokeilla purkkien kylkeen sapluunahommaa. Oli kätevästi jäänyt kellarin portaisiin seinämaalin jämä, joka ei ihan kokonaan ollut edes kuivunut ämpäriinsä. Pesusienen palanen toimii hyvin töpöttimenä ja numerosapluunat ovat kulkeneet koko ajan mukana almanakan välissä. Ihan jäin miettimään, että miten voikaan olla niin kivaa moinen puuhastelu. Vähän niin kuin olisi harrastus. Kaikki kotityöt ja vappuvierasta varten siivoaminen kyllä jäivät sikseen. Haravoimaankaan en ehtinyt.

Numero 2 edustaa alkuperäistä ruukun mallia.
Etualalla design.

Itse taimetkin ovat alkaneet jo vähitellen näyttää basilikoilta. Kyllä se jotenkin motivoi jatkamaan. Nyt voin sitten seurata, ketkä johtavat kasvukilpailussa. Onnistuuko pariskuntana kasvaminen yksin ponnistelua paremmin. Ja onko nimi esimerkiksi enne. Miltä näyttää isona Amanda ja alkaako Päivi kukkia. Miten käy Masalle ja tuleeko Danielista henkevä. Vähän jännä nähdä, saanko ylipäätään pidettyä kaikkia hengissä. Riittääköhän siihen nyt sitten pelkkä vesi vai pitääkö alkaa lannoittaa. Jos kaikki menee hyvin, teen kesällä aika paljon pestoa.