torstai 27. lokakuuta 2011

Onnellisia ihmisiä


Aina näin syksyllä kun iltakävelyt alkavat tapahtua hämärän sijasta pimeässä. Kun kummasti jo kaipaa kevättä, vaikkei talvi ole edes vielä kunnolla tullut. Sitä alkaa taivaan, puiden ja maan sijasta katsella ihmisten ikkunoita iltaisin.

Sitä aina ajattelee, että onnellisia ihmisiä. Jokaisen lämmintä valoa hohkaavan ikkunan takana. Siellä asuu onnellisia ihmisiä.

Voin kyllä tunnustaa, että tykkään myös tirkistellä.

Muistan jo lapsena miettineeni tätä. Myöhemmin elämässä tuli puhuttua siitä muiden kanssa ja sain kuulla, etten ollutkaan ainoa näin järkeillyt. Moni oli ajatellut samaa ajatusta ikkunoiden takana asuvien onnellisuudesta. Että mistä sitä tietää, olenko sittenkin senkin ajatuksen jostain vain oppinut. Voihan sitä omina ajatuksinaan pitää vaikka mitä.


Kyllä sitä meikäläinenkin on kautta aikuisuutensa siihen sortunut, että minunkin ikkunoista ajateltaisiin tällaista. On tullut sommiteltua milloin mitäkin tunnelmaa vuodenaikojen mukaan tyrkylle. Että naapurit ja ohikulkijat varmasti huomaavat, miten mukavaa meillä on.

Puhumattakaan, että jos joku tulee vieraisille. On vähän niin kuin tervetulon toivotus se, että jo kaukaa näkee nätin ikkunan. Se voi hyvinkin pikkuisen kompensoida sisätiloissa yleensä vallitsevaa sotkuisuutta.

Itse asiassa se, että meillä on mukavaa, on aina ollut enimmäkseen totta. Ei ole ollut valittamista onnellisuuden asteessa. En minä nyt sentään mikään lavastaja ole, joten eiköhän sitä oman tunnelman mukaan ole tullut ikkunoita laitettua. Niin kuin muitakin nurkkia.

(Enkä nyt tietenkään tarkoita, että lavastusta työkseen tekevät ystäväni hekään omaa kotiaan lavastaisivat. Ihan on normaalit ihanat kodit heilläkin.)

Nyt makuuhuoneen siivouksen yhteydessä siirsin tämän lähipiirissä ristiriitaisia mielipiteitä herättäneen perintölampun ikkunan ääreen. Siitä tulee pehmeä valo sisälle ja ikkunalla siitä on ehkä iloa muillekin. Pikkuisen klenkka, mutta vähän virittelin ja nyt se on melkein suora.



Eihän sen valossa tietenkään oikein lukea näe, eikä se kiikkeryytensä vuoksi muutenkaan sopisi esimerkiksi yöpöydälle. Kun aina öisin tulee vettä tahi suklaata harottua kellon katsomisen yhteydessä. Turvassa on sivummalla koko lamppu. Kissoille kyllä sanoin, etteivät ala karvojaan siihen hinkkaamaan kun pöydällä tykkäävät katsella lintuja ja vaania naapureiden koiria. 

Makuuhuoneessa kun siivouksen äärellä olin, niin tuli ihan vaihdettua lakanat. Jos se nyt jotakuta kiinnostaa. On vaan sanottava, että kamalan kiva on tämä ryppyisten petivaatteiden nykymuoti. Kun joka sisustusohjelmassa oikein vasiten heitellään esirypistettyä petivaatetta huolettomasti ja ilman päiväpeittoa jätetään ihan kuvauksiakin varten, tuosta noin vaan.

Olen ollut jo pitkään todella trendikäs, kun on aina lakanat kurtussa. Nyt vielä normaalia enemmän, kun unohtuivat kuivausrumpuun aika moneksi päiväksi. Kun on ollut murhetta ja surua, niin en ole jaksanut asioiden siloisuuteen erityisesti panostaa.


Kun tästä ikkuna-asiasta virisi taasen oikein keskustelu, niin eräs sanoi että joskus kyllä tulee mieleen, että ikkunoiden takana asuu yksinäisiä ihmisiä. Erityisesti silloin, jos itse on öiseen aikaan palaamassa vaikka jostain riennosta. On ollut hieno ilta ja mahtavia tyyppejä ympärillä. 

Siinä kun autioilla kaduilla kotimatkaansa kulkee ja kaikki muut nukkuvat, niin siinä kun näkee vain yhdessä ikkunassa valon, niin voi tullakin mieleen jonkun yksinäisen pienessä kodissaan hereillä istuvan. Pahimmassa tapauksessa murheellisena.

Melkein ihan sydäntä särkee, jos joku on yksin ja onneton. Itse olen yleensä yksinäisen valon nähdessäni halunnut ajatella, että jatkot siellä on. Iloisten ihmisten jatkot vaan. Helpommalla on päässyt ja on voinut oma huoleton tunnelma jatkua.

Miten sitä nyt tulikin oltua tämän ikkuna-asian äärellä vähän dramaattinen. Onko tämän jälkeen ollenkaan kiva katsella toisten ikkunoista sisälle kun tulee mieleen, että jos eivät olekaan onnellisia. Onko se nyt tämä oma surumielisyys vai mikä sitten kun tällaisia ajattelee. 

Kyllä surusta huolimatta voi olla onnellinen.


Kuvan mustarastas ei oikeastaan liity aiheeseen mitenkään. Paitsi että kuva on otettu ikkunan läpi. Ja että onnellisuuttani lisää olennaisesti se, kun saan pohtia miksi hän syö mieluummin mätää omenaa kuin ei-mätää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti